Perennat luovat kestävän puutarhan

Perennat ovat monivuotisia ruohovartisia kukkivia kasveja.

Niiden maanpäälliset osat lakastuvat syksyllä, kun kasvi on kukkinut ja tehnyt siemenet.

Seuraavana keväänä perennat heräävät talvehdittuaan juurakoiden, mukuloiden, maavarsien tai sipuleiden turvin.

Perennoja on monenlaisia ja erilaisten kasvupaikkojen lajeja. Samaan kukkapenkkiin kannattaa istuttaa erikokoisia kasveja, jotta syntyy upeaa kerroksellisuutta.

Suikeroalpi esimerkiksi luikertelee kainona maata pitkin ja tekee keltaisia pieniä kukkasia, kun taas toinen keltainen, preeriakaunosilmä kasvaa komeasti kohti taivasta jopa parimetriseksi.

Perenna on antoisa puutarhan kasvi, koska jos sen saa menestymään, se palaa ilahduttamaan joka kevät aivan itsestään.

Monet perennat ovat vähään tyytyväisiä ja helppohoitoisia, joten ne on usein helppo saada viihtymään – ja leviämään – puutarhassa vuodesta toiseen.

Jotta perennapenkin saa kukoistamaan alkukesästä loppusyksyyn, siihen kannattaa istuttaa monia eri perennoita.

Kovin moni perenna ei nimittäin kuki koko kesää, mutta poikkeuksiakin on, kuten poimulehdet, espanjankurjenpolvi, kärsämöt ja kissanminttu.

Joillakin perennoilla – kuunliljat, keijunkukat ja tummakurjenpolvi – on erityisen hienot lehdet, jotka sulostuttavat puutarhaa silloinkin, kun ne eivät kuki.

Perennoja voi istuttaa kesän mittaan milloin vain. Heti kun maa on sulanut perennan astiataimia voi laittaa maahan aina siihen asti, kunnes maa alkaa jäätyä.

Eri perennalajit viihtyvät erilaisissa oloissa: hiekkamaassa tai multamaassa, pimeässä tai valoisassa sekä kosteassa tai kuivassa.

Savista kasvualustaa voi keventää lisäämällä siihen turvetta tai multaa. Hiekkapitoista maata kannattaa parantaa ravinteikkaalla mullalla.

Tärkeää on valita oikea perenna oikeaan paikkaan, sillä varjon kasvi nuukahtaa auringossa ja toisaalta paahteisen paikan kukkanen menettää elämänhalunsa varjossa.

Lannoituksen tarjoilussa kannattaa olla kitsas, sillä liika lannoitus rehevöittää perennoiden varsien ja lehtien kasvua, mutta ei tee kukinnasta yhtään runsaampaa.

Syksyn jälkeen varret kannattaa jättää törröttämään talveksi ja leikata vasta seuraavana keväänä. Kuihtuneet varret myös maatuvat ravinnoksi kasveille ja kuohkeuttavat maata.

Siemenet voivat pudota perennapenkkiin, ellei niitä halua kerätä, ja antaa kasvaa taimiksi, mikä tekee perennoista entistä vahvempia. Jotkut perennat leviävät puutarhassa oman mielensä mukaan.

Moni haaveilee perennapenkistä, joka tuo mieleen lapsuudenkodin tai mummolan puutarhan.

Vahvimmat kasvit löytyvätkin perinneperennapenkistä, sillä joitain lajeja on kasvatettu jopa satoja vuosia suomalaisilla pihoilla. Ne ovat siis ehtineet sopeutua suomalaisiin oloihin, mikä tekee niistä helppohoitoisia ja talvenkestäviä.

Kuivalle ja paahteiselle puutarhan nurkalle sekä ohuelle kasvualustalle kannattaa kylvää niukkuudessa viihtyviä maanpeiteperennoja.

Ne verhoavat maata kauniisti siinä kohdin, jossa nurmikko tuppaa olemaan huonokuntoinen tai olematon.